Taivas oli tasaisen harmaa heti aamusta. Lämpötila oli ollut jo viikon puolesta välistä tasaisesti pari astetta plussan puolella ja monena päivänä oli myös sadetihku eleettömän tasaisesti valellut talviseksi tarkoitettua maisemaa. Lumihanget olivat vähän latistuneet, mutta kelin suhteen oli tilanne arvoituksellinen: plus-asteet ja tihkut olisivat jotenkin sulatelleet reitin pintaa, mutta minkä verran? Jos oman kotiportin vieressä oli keli mitä kauhein: veden valelema viisto peilijää, olisiko sama tilanne myös Teivocupin reitillä? Olisiko reitti hiekoitettu vai tulisiko kilpailujännityksen lisäksi ylimääräisenä tehosteena pääkallokelin liukkaus kisasuoritusta paineistamaan?
Jännitystä säästä ja kelistä
Teivoon saavuttaessa nähtiin, että reitti oli sulan näköinen, mutta sekä ulko- että sisäpuolen parkkialueella oli hiekkaa näkyvästi säästetty. Hiekoitusauto oli selvästi ajanut parkkialueen halki ja kiertänyt kerran ravikatsomon ja siinä se. Sillä uralla oli pitävä alue; muut osat olivat veden valeleman viiston peilijään vallassa niin että varovainen sai kulkija niillä seuduilla olla.
Tonttujouk^Z^Z^Z^Z^Z^Z^Z^ZToimitsijajoukko valmisteli kilpailukanslian tavalliseen tapaan ja veikkaili samalla sään ja kelin vaikutusta osallistujamääriin. Tultiin tulokseen, että pitää toivoa parasta ja pelätä pahinta, eikä siinä sitten muuta voinutkaan tehdä.
Kolmekymmentäneljä rohkeaa ja karaistunutta juoksijaa kamppaili kuitenkin tiensä ilmoittautumaan ja niinpä matkaan taas sännättiin tavalliseen tapaan innolla ja tarmolla, kun toimitsija Jari perinteisen lähtöloitsun "Yksi-kaksi-AJA!" megafonin kautta julki toi.
Matkaan
Jo alkurynnistyksessä peli alkoi käydä selväksi, kun Kuisman Joonas piti konemaisen tasaista tahtia, missä Niemen Janne pyrki sinnittelemään mukana siinä onnistuenkin aina Teivonlinnan risteykseen asti (paikkaseutua tuntemattomille kerrottakoon, että sen on matkana 500 metriä), minkä jälkeen Janne joutui toteamaan, että Joonaksen selkä se vain tasaisesti pakenee.
Kautta linjan näkyi tänään tasaisuus olevan läsnä, kun alussa muodostuneet erot säilyivät ja tasaisesti venyivät, eikä jännitystä nyt kehittynyt yhtä tiukkaa loppukiritaistelua enempää.
Maaliin
Yleisen sarjan ensimmäisenä maaliin saapui siis Joonas, jolle aika seitsemäntoista tasan jäi vain sekunnin päähän, toisena Janne jotakuinkin varttiminuutin perässä ja kolmantena Hopeasalon Lassi neljän sekunnin turvin samalla minuutilla pysyen.
Naisten sarjassa kärkikolmikolle ei keskinäistä otatusta tullut, vaan erot muodostuivat selviksi; ensimmäisenä maaliin saapui Moonika Riihimäki, sitten Isabella Lillqvist ja kolmantena Maarit Lammio.
Junioreista nopein oli Aaron Välimäki, seuraavana Benjamin Laikola ja kolmantena Toivo Honkala.
Vaikka osallistujia olikin nyt tavanomaista vähemmän, oli hienoa nähdä taas juniorisarjojen juoksijoita monilukuisina paikalla. Usein juniorien sarjoissa näkyy maaliintulon riemu selvemmin kuin aikuisten sarjoissa, joissa taas usein näkyy paremminkin maaliinpääsyn helpotus.
Kisan jälkeen palkinnot jaettiin, kuten ennenkin, arvontapalkintojen omalle kohdalle sattumista tarkastettiin, mehua tahi kahvetta hörpiskeltiin buffetista.
Juoksuja (tätä erityisesti ja muita yleisesti) spekuloitiin, minkä jälkeen olikin hyvä aika lähteä kotiin.
Eikä tässä vielä kaikki, vaan...
Näissä merkeissä nähdään taas 4. helmikuuta. Tervetuloa tuolloin taas Teivoon!
---
