Terminen kevät (kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle) ei ollut vielä aivan koittanut, vaikka lämpötila viikolla oli jo usein käynytkin plussan yläpuolella. Niinpä reitistä oli muodostunut suurelta osin lumeton, mutta osittain oli auringonpaisteessa loskaa sulamassa ja varjoisissa paikoissa; (lähtö/maali, kääntöpaikka, 1 km/4 km:n kohta) oli kovaa ja liukastakin jäätä. Niinpä matkan varrella nähtiin joukkolimutuksiakin, kun letka vaihtoi yht'äkkiä juoksulinjaa etsiessään jäätikön keskeltä pitävää linjaa.
Toki keli oli kaikille sama, mutta karkeapohjakuvioisilla piikittömillä tossuilla juosseilla saattoi olla aavistuksenomainen etu puolellaan.
Naisten sarjassa Mira Tuominen oli tuttuun tyyliin koko matkan aivan omaa luokkaansa. Sarjan kakkosena tuli maaliin (samalla kokonaiskilpailun naisten sarjan voiton varmistanut) Venla Koivula-Huttunen, joka piti Anna Huostilan ja Jonna Tanskasen niukasti takanaan.
Muuten, katsokaapa Venlan tulosten kehitys kuluvalla kaudella
(http://www.teivostayers.fi/cup/ > Yhteiskilpailu > Osakisavertailu > [valikosta] Koivula-Huttunen Venla), niin näette esimerkkiä, kuinka kuntoa kohotetaan kauden mittaan hallitusti!
Miesten sarjassa nopein oli jo edelliskerralla kärkisijoja hätyytellyt Marko Tuokko, kakkosena suunnistaja Topi Anjala ja kolmosena (miesten kokonaiskilpailun voiton nyt varmistanut) Janne Niemi, joka ei edes yllytettynä alkanut spekuloida kolmen sekunnin päähän jääneestä osakilpailuvoitosta, vaan oli tyytyväinen kukistettuaan nelossijalle jääneen Oulun Mikko Tolosen, joka on sentään SM-maratonin hopeamitalimies!
Kilpailun jälkeen Teivon mystinen revolveritsurnalisti haastatteli (...kuulusteli...) Teppo Syrjälää edellisen osakilpailun aikana löytyneen ns. nopeamman juoksemisen taktiikan onnistumisesta. Ehkä kenties historian havina (onhan kyseessä 25. kausi Teivocupia) johdatteli Tepon laajempien kysymysten äärelle aprikoimaan aikojen muuttumista: uusien ja nuorten juoksijoiden esiinmarssia.
Tepollahan on ensiluokkaisena (latojan huomautus: tämä otetaan lopullisesta versiosta pois, ettei vaikuta piilomainostamiselta, vaikka paikkansa pitääkin) fysioterapeuttina suorastaan näppituntumaa paikallisiin juoksijoihin jopa niin, että hän jo kaukaa juoksutyylistä tuntee, kuka on kuka. Vaan kun Teivocupin maine houkuttelee paikalle juoksijoita kauempaakin tai jos tulee yllätyksiä, kuten edellisessä kisassa, jossa voittaja olisi ikänsä puolesta voinut olla Tepon poika, voi tunnistus epäonnistua ja taktiikka sen mukana horjua.
Vielä epäiltiin, että Teppo olisi joutunut nuoren polven edustajan, Hopeasalon Lassin, psyykkaamaksi. Ennen kisaa kun oli Lassi sanonut, että palatessa, kaiteen alkaessa ennen 4 km:n kohtaa, tuntuu pahalta. Ja nämä sanatpa olivat nousseet Tepon mieleen pyörimään sanotussa kohdassa.
Vaikuttiko vauhtiin...kärkijoukko oli kuitenkin päässyt karkuun...
Mitähän nämä oikein merkitsevät, pohdiskeli Teppo, kun se nopeamman juoksemisen taktiikkakaan ei nyt toteutunut. (Ja vauhtinsa jo kadottaneiden veteraanien kuoro taustalla voivotteli.)
Vielä kaappasi revolveritsurnalisti erään jäsenen jo vauhtinsa kadottaneiden veteraanten kuorosta vastaamaan kysymykseen, jotta miksi nyt kymmenen sekuntia hitaammin kuin edelliskerralla.
Hikipisaraa pyyhkäistessään vauhtinsa jo kadottanut veteraani loihe lausumahan, että häntä niin hirvitti maalialueen jäinen liukkaus, että suosiolla jätti hän edellämeneväisiin väliä, jottei tulisi uhkaa loppukirikamppailusta mahdollisine kaameine nurinmenoseurauksineen. Ja niin vain tämä perin juurin varsin uskottavan kuuloinen selitys syvässä ihmisystävällisyydessään, suuressa altruismissaan ja valtavassa vaatimattomuudessaan oli aiheuttaa parkkiintuneelle revolveritsurnalistillekin liki kyyneleen pyyhkäisemisen silmäkulmasta, kun se niin häntä liikutti (poispäin selvästi tekaistun selityksen antaneesta vauhtinsa jo kadottaneesta veteraanista, latojan huomautus).
Hikipisaraa pyyhkäistessään vauhtinsa jo kadottanut veteraani loihe lausumahan, että häntä niin hirvitti maalialueen jäinen liukkaus, että suosiolla jätti hän edellämeneväisiin väliä, jottei tulisi uhkaa loppukirikamppailusta mahdollisine kaameine nurinmenoseurauksineen. Ja niin vain tämä perin juurin varsin uskottavan kuuloinen selitys syvässä ihmisystävällisyydessään, suuressa altruismissaan ja valtavassa vaatimattomuudessaan oli aiheuttaa parkkiintuneelle revolveritsurnalistillekin liki kyyneleen pyyhkäisemisen silmäkulmasta, kun se niin häntä liikutti (poispäin selvästi tekaistun selityksen antaneesta vauhtinsa jo kadottaneesta veteraanista, latojan huomautus).
Kisan jälkeen onnekkaimmat voittivat arvonnassa, hörpiskeltiin mehua, spekuloitiin kisoja ja viimeisen osakilpailun säätä ja keliä, joiden kalenterin mukaan pitäisi olla niin hyviä, että kyllä sinne osallistumaan kehtaa juoksukaveriakin kysyä.
Onko sää päätösosakilpailussa erinomainen?
Keksiikö järjestävä osapuoli jotain yllätystä Teivocupin neljännesvuosisadan täyttymisen kunniaksi?
Nähdäänkö sadan osallistujan haamurajan rikkoutuminen vihdoin?
Tule itse katsomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti