Teivocup: Teivocup liikkeelle kauniissa syyssäässä

Ilmoittautumaan

Teivocup-kauden alkua oli selvästi odotettu, koska ajoittain kilpailukanslia oli täyttyä ilmoittautujien pitkästä jonosta, jonka muodostumista saattoi hieman avittaa se, että toimitsija Pekka oli tällä kerralla saatettu atk-harjoittelijan asemaan.
Pekan rutiini ilmoittautumisohjelman käytössä kuitenkin kehittyi aivan silmissä, vaikka aluksi hän lähestyikin asiaa suurin piirtein samalla varauksella kuin luonnonkansan jäsenet korkeaa ruohikkoa, jossa tiikerin tiedetään asustelevan.

Sää (jaa mää vai?) suosi

Säätila oli ajankohtaan nähden vertaansa hakeva, lämmintä oli useita asteita sekä leuto tuuli vilvoittaen pyyhkimässä hikikarpaloita juoksijain ohimoilta. Aurinkokin antoi panoksensa ja juoksijoita ilahduttaen iski veikeästi silmää Teivaalanharjun puidenlatvojen vaiheilta, jonne se oli vielä tässä vaiheessa jaksanut kiivetä. "Hei vain, juoksevaiset, ponnistelkaapa ahkerasti, niin kenties tavataan keväämmällä, kunhan jaksan taas kivuta korkeammalle", tuntui se heittävän väliaikaisia jäähyväisiä tulevan talven ajaksi.

Kelikin tuki

Keli oli myös erinomainen; reitti oli odotusten mukaisesti kauttaaltaan sula, kuiva eikä irtohiekan murenaakaan ollut havaittavissa.

Matkaan

Kun 67 osallistujan letka oli rynnistänyt liikkeelle toimitsija Jarin perinteisestä "Yksi-kaksi-AJA!"-lähetyksestä, saatettiin oitis havaita, että tuoreen PM-maastojen nelosen, Leevi Kerosen, vauhti olisi tänään muille ylittämätön ja Leevi näinollen juoksussa ohittamaton, joten voittoajaksi muodostuikin huima 16 minuutin alitus.

Seuraavassa nipussa maaliin saapuivat moninkertainen Teivocup-voittaja Janne Niemi sekä nousevan nuorison edustajina vasta 16-vuotiaat Ikaalisten Oskari Kangasniemi sekä Lempäälän Santtu Heikkinen, joista arvattavasti saadaan vielä kuulla erityisen iloisissa merkeissä juoksuasioissa.

Naisten sarjassa Minna Haka-Risku oli taas haastajiaan edellä omalla minuuttiluvullaan, mutta vaikutelma on, että nuori voima on sielläkin lähestymässä.

Ponnistelua jo toisessa polvessa!

Oikein tarkka analyyttinen silmä kykenee tulosluettelosta havaitsemaan sellaisenkin seikan, että mukana oli jo kymmenkunta toisen polven Teivocup-osallistujaa!

Kisan jälkeen

Kun sitten kisan jälkeen arpaliput oli katsottu, kaffeet ja pipperskakut nautittu, juoksuja spekuloitu ja tuloksetkin saatu esille (jouduttiin oikein maaliintulokuvakameran otoksistakin oikeaa järjestystä osin tarkistamaan), olikin aika lähteä kohti uusia seikkailuja tai rutiineja tai mitä tavanomaisimpia normaaliarjen askareita tai (poistettu parisenkymmentä latteuksia rajattomasti lähentynyttä rinnastusta, latojan huomautus).

Eikä tässä vielä kaikki

Joulukuussa, ei heti, vaan 15. päivä nähdään sitten taas näissä samoissa merkeissä, samalla Teivon tienoolla, samalla cup-reitillä. Tervetuloa!

Olosuhteet:

Lämpö: +6 °C. Tuuli: pohjoisesta 3 m/s. Sää: kirkas ja aurinkoinen. Reitti: täysin sula. Olosuhdeindeksi: 3.

Vieraskirjoittajana Jarno Maimonen avaa tapahtumain ketjua juoksijan näkökulmasta näin:

Sain pyynnön kertoa Teivocupista juoksijan silmin.

Esi-Teivocup juostiin kolme viikkoa sitten lokakuussa. Sää oli tuolloin hieno. Lämpötila oli plussan puolella ja reitti sulana. Marraskuun Teivocupia on juostu yleensä sulalla reitillä, mutta välillä on kahlattu nilkkoja myöten lumessa tai liukasteltu jäällä. Tällä kertaa sää oli vuodenaikaan nähden upea! Aurinko paistoi, lämpöä oli viitisen astetta ja kevyehköä myötätuulta oli tiedossa paluumatkalle.

Esi-Teivossa intouduin juoksemaan suorituskykyni äärirajoilla ja sain maksaa siitä kipeytyneen jalkaterän muodossa. Ottakaamme siitä opiksi: ei pidä keski-ikäisen tempaista maksimeja valmistautumatta. Teivocupin aloituksen ajattelin ottaa vauhdikkaana harjoituksena. Kipeytynyt jalkaterä oli jo kuntoutunut, mutta toista lepojaksoa en haluaisi lusia. Tässäpä kilpakuntoilijan selitykset heti kärkeen, meni testijuoksu sitten miten meni.

Saapuessani kisatoimistoon oli siellä sopiva pöhinä päällä. Numerolapun lunastamista sai oikein jonottaa, sen verran runsain määrin oli juoksijoita Teivoon saapunut. Atk-harjoittelija Mannerin Pekka naputteli sujuvasti osallistujat exceliin atk-vastaava Matti Leppäsen valvovan silmän alla ja jossain rahanvaihdon välissä huomasin kiinnittäväni rintaani numeroa 57.

Ennen alkuverryttelyyn säntäämistä tiputin vaihtovaatekassini Teivon ravikeskuksen kellarin saunaosastoon. Helpoin tapa saada lämmöt päälle olisi saunassa istuskelu, mutta vanhana jääränä en halunnut mitään helpolla. Verkalle seuraksi sain seniori-Kerosen. Neljän kilsan lunki alkuverkka teki terää, mutta ei vetänyt vertoja kilpakävelijä Aleksi Ojalan verkalle. Olympiakävelijä nimittäin veivasi 25 kilometriä ennen lähtöviivalle asettautumista!

- Yksi-kaksi-aja! kuului Palon Jarin reipas lähtökomento ja sitten mentiin. Juoksijajoukko venähti nopeasti letkaksi. Kärki meni kovaa. Keronen junior laittoi asfalttia rullalle siihen tahtiin, etteivät muut päässeet lopputuloksissa edes samalle minuuttiluvulle!

Itse pysyin suunnitelmassani kahteen kilometriin saakka. Sitten vauhdikkaaksi harjoitukseksi tarkoitettu testijuoksu muuttui kilpailuksi. Meitä oli siinä raitilla monta: Vilppolan Jiriä, Rinteen Tomia, Haka-Riskun Minnaa jne. Vauhti kiihtyi ja olo muuttui asteittain yhä tukalammaksi. Jiri oli kehunut käyneensä lenkillä kolme kertaa ennen Teivocupia. Vai puhuikohan hän vetotreeneistä? Joka tapauksessa, olkapäälläni kuiskinut Teivocup -pirulainen yllytti minua kilpailuun: - Ethän sinä voi päästää kavereita karkuun, vaikka olisivat kuinka mukavia! Yritä edes!

Loppu tultiinkin sitten elämä pelissä ja Jiri pysyi kuin pysyikin takana. Maalissa yskin kärpäsiä kurkusta. Vuosi sitten juoksin Teivocupissa 19 minuutin aikoja, joten tasoni on sentään kohentunut siitä minuutilla. Tällä kertaa loppuaikani oli 18.11. Täytyy myöntää, se menee ihan puolitrikoiden piikkiin. Paljain säärin on kevyempi juoksennella.

Maalin saavutti 67 juoksijaa. Kiitokset järjestävälle taholle!