Nuori voima nousussa tammikuisessa Teivocupissa

Sitten edellisen osakilpailun olivat menneet niin joulu kuin uusivuosikin, kuten ennenkin, ja säätilassa oli tapahtunut käänne ns. wanhanajan talven suuntaan. Niinpä ollen oli maaperä peitetty tukevasti lumella, joka kuitenkin oli aurattuna pois koko reitiltä, mikä helpottikin juoksemista tuntuvasti.
Säätiedotuksessa povattu kylmä rintamakaan ei ollut aivan kylmimmillään, joten olosuhteet olivat mitä oivallisimmat talvisen reippaan juoksutapahtuman kehykseksi.

Kolmisenkymmentä reipasta kisaajaa lähti taas matkaan toimitsija Jarin merkistä.
Kärkipaikkaa vaihtelivat Janne Niemi sekä Oskari Kangasniemi, joita tiukimmin seurasivat Santtu Heikkinen ja Joonas Kuisma. Kääntöpaikan jälkeen Santtu joutui hieman antamaan periksi, kuten Joonakselle oli käynyt jo aiemmin. Päämäärätietoisesti Niemi-Kangasniemi -kaksikko jatkoi kohti maalia.

Tällä välin maalialueella niin fyysisesti kuin henkisesti parhaansa mukaan ajanottoon valmistautuvat toimitsijat arvailivat kisan todennäköistä tulosta. Mitään juoksun kulusta ei reaaliaikaisesti tiedetty, mutta asiantuntemukseen ja kokemusperäiseen tietoon nojautuen arveltiin olevan käyvä niin, että Janne Niemi luultavasti Oskari Kangasniemeä jätättää loppusuoralla riittävästi.
Oliko näin käyvä, oltiin tuleva näkemään kohdakkoin.

Samaan aikaan naisten sarjassa moninkertainen voittaja Minna Haka-Risku taittoi taivalta miesten kärkikymmenikön puolen välin tahtiin, kovin kaukana edellä ei ollut mm. Aki Niemi, jonka Minna lie olisi mielellään kukistanut (lisätietoa kauden 2013 TC 2).
Erikoismaininta tulee myös Koivumäen perhekunnalle, jossa Teivo Stayersissa 90-luvun loppupuolella vaikuttanut isä-Raine oli ansiokkaasti saanut johdatettua tämän lajeista jaloimman (huomatkaa puujalkavitsin yritys, latojan huomio) pariin poikansa Juran ja Rikon, jotka tulivatkin näyttäneeksi isälleen tällä kerralla vauhdin mallia.

Mutta missä olivat yleensä näillä suorilla näkyneet Wanhat Sotaratsut? Tarkempi tarkastelu paljasti, että Wanha Sotaratsu M olikin nyt tyystin toimitsijan roolissa varomassa, ettei puujalka katkea polvesta poikki, vaan Wanhan Sotaratsun J poissaolo jäi mysteerioksi. Heidän keskinäiseen kilpailuunsa osanottomääristä tällä ei ollut vaikutusta, koska se ei näinollen muuttunut. (Menee liian yksityiskohtaiseksi, takaisin asiaan!, latoja huomauttaa.)

Ja jo näkyi loppusuoran päässä kaksi mitä rivakinta tahtia etenevää juoksijaa. Toimitsijat terästävät katseitaan ja lämmittävät kyniään: Janne vai Oskari, Oskari vai Janne? Vain muutama sata metriä ennen maalia tapahtuu ratkaisu: Oskari tekee vastustamattoman spurtin ja Janne on tällä kerralla lyöty.
Puoli minuuttia kärjestä tulee Santtu ja saman verran Santusta Joonas. Nuori voima oli nousussa.

Naisten sarjassa Minna piti selvällä erolla takanaan Maarit Kuhmosen ja Assi Steursin.

Tulokset julkaistiin (toimitsija Juha oli näin suorittanut ensiesiintymisensä ajanottopartion kirjoitustaitoisena jäsenenä), palkinnot (niin sijoitus- kuin arvonta-) jaettiin, mehua, kahvia ja pipperskakkua nautittiin toimitsija Jaanan mallikelpoisesti emännöimän buffetin puolella ynnä kisaa jälkispekuloitiin, minkä jälkeen olikin aika lähteä kotiin jatkamaan peruskuntokautta ja kenties hiukan valmistautumaan seuraavaan osakisaan, joka on 9.2.2018.

Tervetuloa tuolla taas Teivoon!