Hyvä kotoväki!
Kirjjottelen täältä kaupunkista ny esimmäistä kertaa teitillen.
Sattu tässä yhtenä päivänä tossa kalulla tulleen vastaan tämähäntä ent. koulu- ja lenkkikaveri Lötjösem Make. Tehän Maken muistatten? Sehän pelas urhheilumiästä jo nuorrena. Vaikkei ollu muuta kun lukenu Urhheilun Pikku Jättiläisen vuolelta -47.
(Nyt on kertojan oma ääni täysin hukassa, saa nähdä, mitä tästä tulee, latojan huomio).
Makehan jo kaukaa morjjesteli, jotta terve, hän ei ollu ollenkan esin tunteekkan, kun sinä oot nykyjään ninkun vilmmitähti. Tämähäntä Hämmähäkkimies. Näjetsen riukuraajjat ja pallomaha. Sannoo tämä veivvikaula.
No, Make sitten jatkaa, jotta hännon taas ruvennu oikeen kilpajuoksemmaan ja halus kertoo yhlen tuorreen juoksukokemuksen, nin me mentiin sitten nauttiin ainakin yhlet pallautusjuommat. Jotta tulleehäntä P-vitamiinnikkin samalla täyllennettyä. Hähähähää.
Ja sittem Make kerto semmotteeseen kun Teivvocuppiin osallistuneensa. Minen ollu kuullukkan ja kysyin, jotta missäs semmonen tapahtuma on. Make kysy, jotta ekkö nimestä jo arvvaa jotta Teivvon raviralallahan se. Jollon minä kysyn, että hyvinkö sinä hevosillen pärjäsit? Ja että voitikko viälä totalisaattorissa, kuv viissiin ittes puolesta kuitenkin pelasit?
Älä ny sekota, sano Make, ja jatko, että ihmiset siällä pyörrätietä pitkin juoksivatten. Ja hän siinä mukana. Mutta esin piti mennä ilmmottaantuun. Oiken tiatokonneella otti toimmitsijah humu hänenkin ilmmoittautumisensa. Ja televiissijosta hän näki sev viälä ittekkin. Sitten kuhan hän makso, nin siähen sisälty arpalippukiv viälä. Hän sitä ryhty renkaasta riuhtoon irti, kun se toimmitsijah humu sano, että jätä ny ees kantaosa siähen kiinni, nin oot sitte arvonnassakim mukana.
Siinä ilmmottautumisessa Make oli viellä kysyny, jotta voisko häj juasta vaan ton juniorijem matkan kun hän kokkee ittensä niin nuarrekkaaks. Ja se matkakin näjetsen oli vaan kaks kilomeetrijä, mutta ylleisessä oli viis. Make on näjetsen syntynyv vitsi suussa. Mutta se toimmitsija sano, että älä nyh hullujas puhu. Siä otetaav valokuviakki ja onhan se nolloo katteltavvaa, kun aikamiäs juaksee juniorijem perässä. Mutta kaukana ja paljo hittaammin. Niettä oli Make sitten siähen ylleiseen sarjjaam menny.
No sittes siällä lähtöpaikalla oli ollu juhlallinem meininki. Liput liehuvatten ja lakanat lepattivatten. Ja hän sitä kyynnelsilmmin katteli. Oli näjetsen perskeleellinen vastatuuli puhaltamassa pohjjosesta päin.
Toimmitsija siinä sittem mekavoonniij jutteli, jotta kohta lähletään. Porruukka asettaantu lähtöviivvallen ja varsinkin kärkipäässä monekkin ottivatten kiinni kellostansa. Make meinnas juurri kysyjä jotta pelkäättenkö jotta teitin kellot varraastettaan, kun tämä toimmitsija sano, jotta "Yksi-kaksi-AJA!". Kaikki oli lähteny kumminkij juakseej ja hetkem päästä Makekim perrään, kun se oli hoksannu, että tämähäntä oli ollu ninkur ravilähetys.
Siällä oli kärkipäässä lähteny porukka vettään kuv viitamaan sulet eikä Make ollu niistä nähnyk kun tossum pohjat, eikä kunnolla niitäkän, kum muutakin porukkaa oli alkanu vilistään ohitte. Make oli näjetsen menny lählössä ihan lähtöviivalle eturivviin ja viälä keskelle. Sem Make oli nähny, jotta esimmäisenä oli menny joku pitkä juoksijjah humu pitkällä askelleella ja muut sittem perässä. Make oli kattonu tuloksista, että se oli ollu Kuismman Joonnas. Ja askel oli ollu kuulemma vähän niikum Makella ittellään nuorrena.
Ja oli siinnä sitten hällenkir ruvenny kihhoomaan juastessa oiken hiki ottalle. Meinnaten kylmmä hiki, kun hännoli muistanu jotta junijorit lähtevätten kahlem minnuutin päästä perrääj ja ehtiikö hän alta poijjes.
Oli Make sitten juurri ja juurri kerriinny kilomeetrin kohlalle ennej junijoreita, missä oli juniorijen kääntöpaikka. Niettä hän saatto vähä huokasta helpotuksesta. Mutta ei siähen kovin kauvaa voinu jäälä laakereilleel leppäämään kun meinnaten ne muut ylleisen sarjaj juaksijat paino kokoajjaan vaan menneen etteempäin. Ja sittem Make perässä.
No hänhän ei ollu ehtiny eles kahlen kilomeetrin kohlalle, kuj jo rupes tulleen vastaampäij juaksijoita. Esimmäisenä tulikin semmonen viiksiniekka joustavalla askeleella, vähän ninkun hänellä nuorrena, sano Make, mutta minä vaan nyökyttelin. Make sano, jotta se viiksimies oli ollu yks Syrjälän Teppo joka oli vissiiv voittanu koko kisan. Ja viikset oli ollu kommeemmat kun tällä Povijen Taavetilla vileossansa Rubber Band (https://www.youtube.com/watch?v=d9Lb9r-oh6g).
Ja toisena oli sittev vastaampäin tullu se Joonnas, oliskoos se luottanu alkukirriin, tuummas Make. Miestä oli tullu vastaan kum merem muttaa, kum Make oli säikähtäny jotta nyt ne junijorit ovatten hänekkin sivvuuttanneet, kun näjetsen vastaan juoksi nin nuorren näkönen tyttö, mutta Make oli sitten jälkikätteen tullooksista nähnny, jotta se olikin ollu naisten sarjav voittaja, joka ei ollu ennää juuri ja juuri mahtunu junijortej joukkoon. Mutta kommee askel ja kova rekvenssi sillläkin oli ollu. Vähän ninkun sulla nuorrena, kysyim minä. Johon Make sano jotta nin justiinsa. Sillä rekvenssillä Make sano meinnanneensa jotta kuinka rippeesti niitä askelia otetaan.
Mutta hän oli vaam pistelly monnoo jonnoon ja oliskohan ollu aika tarkalleen kahlej ja puollen kilomeetrin kohlalla, kun hän taas sivvuutti yhlen toimmitsijan, joka oli huutanu perrään jotta meinnaakko siälä keskustassa kijoskilla käylä? Jossa tappauksessa voisit hänellekkin vaikka pastillija tuola. Ja jatko jotta meinnaan näjetsen tässoli tää kääntöpaikka, mistä olis pitäny jo lähtee pallailleen. Makella olivatten näjetsen maitohapot jo nousseet korvijen tasalle jollei ylikij ja hännoli vaan pyyhkässy ohitten eikä ollu huommannu ollenkan, jotta siinnä oli ollu se kartijo, mikä piti kiärtää ja lähtee takasippäin.
No oliham Make sitten saanuj jarrutettua ja käännyttyä takasir reitillen. Toimmitsija oli jonkun väliajjaankin huutanu ja sanonu, jotta hyvältä näyttää ja käytä käsijä.
Palluumatkalla Make oli huommannu jotta nytten olikim myötätuulli. Mikä oli ollu tarpeeseenkik, kus siinnä oli ollu näjetsen ylämäkiossuus aina neljjään kilomeetriin saakka ja Make sano, että oli ollu sevverta matkaa elelliseej juoksijaaj jotta perskeles hännei saannu kunnon peessijä, mikä oli sittev vaikuttanul loppuaikaankin. Make sano viellä jotta juuri sentählen hännoli juossu häntäpäässä ninkun partijolainen. Minä siittä jo arvasin jotta se meinnas semmosta sulenpentujem majavalakkia. Kuma muistin jotta Make on syntynyv vitsi suussa.
Make kerto viellä jotta hällen oli siinnä ylämäjessä tullu mielleem melkeen kaikki juaksemattomat lenkit, mutta aika oli muuten kulunur rattosasti, kun hännoli kuunnellu ninkun Kankasalan Urkupillitehtaan kojesoittoo. Ennenkun hoksas, että se olikin tullu hänen omasta henkitorvvestansa.
Viimmenen kilomeetri oli menny melkeeh hämärär rajamailla ja kun hän oli vihlon viimmeen päässy toimmitsijain kohlallen, nin hänen oli ollu pakko jäälä nojjaileem polviinsa ja henkähtään. Ennenkun toinnen toimmitsija maallivaatteen alta oli sanonu, jotta tulennyhäntä perskeles hyvä miäs tän maaliviivan ylitten nin saalaan aikakij ja huillaa vasta sitten. Se esimmäinen oli ollu näjetsen valokuvvaaja.
Siällä oli kilpailutoimmistossa ollup palkintojejjako, mihin Make oli juurri ja juurri kerriinny, vaikkei hän ollu palkintoo saannukkan. Mutta oli Make sitä miältä jotta saattaa hän toisenkik kerran mennä sinne Teivvocuppiin. Jos hänkis sitte ottaa kottoo kellom mukkaansa ja kattelee siittä väliaikoja, jos siittä vaikka olis apuja. Mutta oli vähä epävarma, jotta saako hän mahtuun sitä auton perrään vai pittääkö ottaa peräkärry. Näjetsen sitä könninkelloo varten.
Niettä semmosta tällä kertaa. Muuten olen ollu tervveenä ja tervveisijä kaikillen toivvoo Ynjevi.
PS. Minäkin ne tulokset inttervepistä lujin muttemminä Maken nimmee siellä nähnny.
(Vihdoin tunnistin, kunnianosoitustahan tässä oli tavoiteltu pakinoitsija Jammulle, latojan huomio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti