Kuluva poikkeuksellinen corona-kausi sisätiloissa tapahtuvan toiminnan rajoituksineen lienee ohjannut kuntoilijoiden kiinnostusta ulkotiloissa tapahtuvaa aktiivisuutta kohti, kilpailukansliassa arveltiin, kun ilmoittautumisjonon pituus oli vertaansa hakeva. Kilpailijain lopullinen määrä hipoi ennätystä; 89 suoritusta jää vain yhden suorituksen verran kaikkien aikojen ennätyksestä, joka tehtiin kauden 2014 viimeisessä osakilpailussa.
Hienoa oli seurata ja olla itsekin mukana tässä huimassa osanottajien massassa.
Pitkään jatkunut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmin ajanjakso oli torstain ja perjantain välisenä yönä käännähtänyt pakkasen puolelle, mistä se jaksoi nyt vaivoin vääntäytyä nollan vaiheille. Reittialustan asfalttipinta oli jonkin verran liukas ja sen päällä oli ohkainen kerros uutta lunta. Oli siis tossuvalinnan kannalta ongelmallinen keli: sileäpohjaisilla tossuilla oli pulmia pidon suhteen, karkeapohjaisillakin tossuilla askel pyrki lipsahtelemaan ja toisaalta nastatossuille ei ollut ihan riittävästi jää- ja lumipintaa.
Keli ei kuitenkaan ollut ns. pääkallokeli, koska pystyssä pysyttiin. Kilpailualueella liikkuvien vahvistamattomien tietojen mukaan voittaja olisi - pitkän linjan kokeneena suunnistajana - käynyt välillä hakemassa pitoa kilpailureitin vieressä kulkevan ojan pohjalta, mutta oliko näin vaiko eikö, jäi epävarmaksi, mutta ei siinä mitään, eihän se ainakaan matkaa lyhentänyt.
Kun toimitsija Jari hätisti juoksijat liikkeelle perinteisellä "Yksi-kaksi-AJA!"-ravikomennolla, ainakin joukon hännillä ollut Wanhain Sotaratsujen osasto joutui täysin yllätetyksi, kun porukka alkoi yhtäkkiä harveta ympäriltä; kenties siellä oltiin juoksemassa uudelleen niitä reilun kahdenkymmenen vuoden takaisia kisoja, kun askeleessa oli pituutta ja juoksijassa itsessään vetreyttä. Hyvinhän Wanhat Sotaratsut kuitenkin nyt ymmärsivät lähteä rynnistämään muiden kanssa samaan suuntaan.
Suunnistajana tunnettu Jussi Suna lähti heti alusta tekemään eroa ja vaikka Hopeasalon Lassi, Syrjälän Teppo ja Kuisman Joonas yrittivät sinnitellä, eivät he voineet tänään Jussin pitävälle askeleelle mitään. Kamppailussa hopeatilasta joutui Hopeasalo taipumaan pronssille, kun Syrjälä vanhasta muistista kehitti loppuspurtin.
Naisten sarjassa nouseva nuoriso Emma Rannan hahmossa kykeni lyömään triathlonistina paremmin tunnetun Venla Koivulan tekemällä eroa jo matkan varrella.
Kun sitten kisan jälkeen arpaliput oli katsottu, palkinnot oli jaettu, kaffeet ja pipperskakut nautittu, juoksuja spekuloitu ja tuloksetkin saatu esille, olikin aika lähteä kohti uusia seikkailuja tai rutiineja tai mitä tavanomaisimpia normaaliarjen askareita tai (poistettu parisenkymmentä latteuksia rajattomasti lähentynyttä rinnastusta, latojan huomautus).
Joulukuussa sitten, 19. päivänä, nähdään sitten taas näissä samoissa merkeissä, samalla Teivon tienoolla, samalla cup-reitillä. Tervetuloa!
