Talvistuvaa säätä
Viime viikon poikkeuksellisen lämpimät säät olivat tämän viikon kuluessa valuneet hiljakseen kohti vuodenajan normaalilämpötiloja ja nyt oltiin tilanteessa, jossa lämpötila oli alta nollan ja tuuli vielä vilpoisuutta lisäili.
Näkymätön taustatyö
Toimitsijat ahersivat aamummalla kilpailukanslian valmiiksi ja jo ennen klo 11 saapuivat ensimmäiset ilmoittautujat, jotka näin onnistuivatkin ruuhkan välttämään. Ilmoittautujien jono tiheni ja venyi, mutta - kuten ennenkin - kaikille saatiin numerot rintaan ja joukko valmiiksi lähtöä varten.
Teivocupin kutsu kuultu
Erityisen hienoa oli nähdä taas monia uusia kasvoja ilmoittautujien joukossa, mikä kertoo siitä, että tieto Teivocupista oli jälleen saavuttanut uusia juoksun harrastajia. Toinen ilon aihe oli, että juniorisarjoihin löytyi taas runsaasti osallistujia, mikä puolestaan luo lisää luottamusta maamme nousevan nuorison mahdollisuuteen kenties nousta sankartöiden tekijäin joukkoon tässä mitä jaloimmassa harrastuksessa niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. (Tämä saa vielä mennä, hipoo kyllä jo paatoksen ylärajaa, latojan huomautus).
Giddiap ja hai-hou-Hopea!
Lähtöviivan vaiheilla siis oltiin ja jälleen kerran kohotti toimitsija Jari mökäfonin huulilleen lausuen kaivatut sanat: "Yksi-kaksi-AJA!".
Juoksijain hyöky tulvahti reitille matkan taittamisen meininki mielessään. Voimaperäisin taittaminen tapahtui tällä kerralla Samuli Keron ja Joonas Kuisman toimesta, Janne Niemen ja muun joukon seuratessa parhaansa mukaan. Kuinkahan olisi käyvä?
Kaksi minuttia aikuisten lähdön jälkeen oli juniorisarjalaisten vuoro. Toimitsija Jari oli pitänyt junioreille pientä lämpöä yllä yllyttämällä näitä hyppelehtimään, kunnes määrätty hetki koitti ja samoilla taikasanoilla juniorten joukko päästettiin matkaan.
Sangen reippaasti lähtivät hekin matkaan; yhtään ei alkumatkastakaan säästelty vauhdin rivakkuudessa. Onnekseen aikuisten sarjan loppupää ehti juuri ja juuri pois alta; nuoret juoksevat samaa reittiä, mutta heidän kääntöpaikkansa on 1 km:n kohdalla, kun aikuisten sarjassa se on 2,5 km:n kohdalla.
Ja maaliin...
Ensimmäisinä maaliin alkoivat saapua nuoriso-osaston edustajat odotetusti vanhimpien sarjojen (13 v.) juoksijoiden muodossa, mutta varsinkin sarjassa P9 juostiin suhteellisesti ottaen yllättävänkin hyviä aikoja, kun Benjamin Laikola ja Antto Backman toisiaan kirittäen saapuivat maaliin.
Sillä välin aikuisten sarjassa oli saavuttu kääntöpaikalle Kero - Kuisma -kaksikon johdolla. Käännöksen jälkeen alkoi matkan taittaminen vastaviimaan, jolloin Joonas Kuisma joutui toteamaan, että hengitys ei toiminut yhtä hyvin kuin menomatkalla; Samuli Kero pääsi irtoamaan karkumatkalle ja paluumatkan pitkän ylämäen päätteeksi 4 km:n kohdalla meni monenkertainen tiukka kilpakumppani Janne Niemi ohi suorastaan heittämällä. Samuli ja Janne alittivat tällä kerralla 17 minuuttia.
Lopputoimet - kuten ennenkin
Kun sitten kisan jälkeen arpaliput oli katsottu, palkinnot oli jaettu, kaffeet ja pipperskakut nautittu, juoksuja spekuloitu ja tuloksetkin saatu esille, olikin aika lähteä kohti uusia seikkailuja tai rutiineja tai mitä tavanomaisimpia normaaliarjen askareita tai (poistettu parisenkymmentä latteuksia rajattomasti lähentynyttä rinnastusta, latojan huomautus).
Eikä tämä tähän loppunut, vaan...
Joulukuussa sitten, 17. päivänä, nähdään sitten taas näissä samoissa merkeissä, samalla Teivon tienoolla, samalla Teivocup-reitillä. Tervetuloa!
 |
| (Tekoälyn näkemys talvisesta juoksijasta Salvador Dalin tyyliin) |
