Ollakseen marraskuun puoliväli, sää oli, kuten nykyisellään useinkin tavataan sanoa, poikkeuksellisen lämmin. Pilvipeite varjosti taivon kantta, elohopeapylväs mittarissa oli asettunut +9 asteen seutuville ja tuuli puhalteli lounaan suunnasta 8 m/s. Vaikka luonnonkaunis Teivaalanharju tarjosikin jylhän näyn lisäksi jonkinlaista tuulensuojaa, pääsi aina siellä täällä reitillä raikas puhallus juoksijoita virkistämään.
Uuden kauden alkaessa on omalta osaltaan jännitystä tuottamassa arvuuttelu siitä, että millaiseksi osallistujamäärä tulee muodostumaan. Dokumentoitua historiaa kun on olemassa koko Teivocupin ajalta, tilastopylväistä voidaan nähdä, että eräänlainen aaltoliike tuntuu vallitsevan; harvoin on peräkkäisinä vuosina tarkalleen - tai läheskään - samoja juoksijamääriä. Tällä kerralla päästiin lähes puoleensataan osallistujaan, mikä antaisi varovaisia viitteitä siihen suuntaan, että mielenkiinto Teivocupia kohtaan saattaa taas olla nousemassa. Ja sehän on mukava asia kaikkien kannalta: mitä enemmän osallistujia, sitä helpommin löytyy jotakuinkin saman tason menijöitä, joiden kanssa voi kehittyä jännittäviä kilpailuhetkiä. Niin, että jos mielenkiinto osallistumiseen on herännyt, mutta toistaiseksi voiton on vienyt epäröinti, kannattaa se nyt voittaa ja tulla mukaan meininkiin. (No niin, siinä oli sitten vähän mainostustakin - ja mennään eteenpäin).
Lähtöviivalla nähtiin tavanomaisen juoksijajoukon lisäksi poikkeuksellinen näky, kun Järvenpään Jarkko oli varustautunut juoksijain käyttöön suunnitelluilla lastenrattailla ja jälkikasvu siellä hymyili lähtömerkkiä odotellessa.
Lähtömerkki kajahti ja matkaan lähdettiin. Vauhtihirmut säntäsivät kärkeen, rauhallisemmin matkaan ponnistautuvat sitten heitä seuraamaan. Ja tavalliseen tapaan, juniorit lähtivät kaksi minuuttia yleisen sarjan jälkeen omalle, lyhyemmälle matkalleen.
Koska sää oli suotuisa; reitti oli sula, ilma oli suhteellisen lämmin, tuuli ei mahdottomasti haitannut, oli kullakin juoksijalla oiva mahdollisuus tehdä parhaansa ja sitä myöten hyviä tuloksia ja niinpä moni käyttikin tilaisuuden hyväkseen.
Miesten sarjassa ensimmäisenä maaliin saapui ensikertalainen Sami Hartzell, häntä seurasi Teivon Yann Chapelliere ja kolmantena koko matkan rattaita työntänyt ja vasta maaliviivalle ne ohittanut Jarkko Järvenpää.
Naisten sarjassa nopeimmin suoriutui Julia Lahnajärvi, sitten Vilja Lehtinen ja Anne Grip.
Juniorien sarjassa nähtiin kovia tuloksia, mutta tällä kerralla siihen oli valitettavasti osaltaan vaikuttamassa se, että juniorien reitin kääntöpaikka oli erheen takia hiukan väärässä paikassa ja matka oli jonkin verran alimittainen. Tästäkin opitaan ja kääntöpaikan merkitsemistä parannetaan ensi kertaa varten.
Palkinnot jaettiin, arvontapalkintojen voittajat löytyivät ja kunhan juoksuja oli vielä vähän jälkikäteen spekuloitu, oli taas aika lähteä kotimatkalle ja valmistautumaan uusiin toimiin ja haasteisiin.
Seuraavan kerran näissä Teivocupin merkeissä tavataan neljän viikon päästä, joulukuun 14. päivänä. Tiedä häntä, jos vaikka perinteiseen tapaan Joulupukkikin saattaisi paikalle ehtiä.
Niin tai näin, tervetuloa tuolloin taas!
