Vaikka viikolla yhtenä päivänä oli tullut lunta, tosin sukkelasti rännäksi vaihtuen, oli kevät ottanut viikonloppua kohti rivakoita (juoksu?)askelia niin, että reitti oli kokonaan sula. Sellainenkin kevään merkki oli havaittavissa, että Teivon parkkipaikan risteykseen oli muodostunut valtava lätäkkö, josta vesinoro oli päässyt murtautumaan kevyen liikenteen väylälle ja niinpä se oli kastelemassa reitin maantien puoleista reunaa. Mutta ei hätää, toimitsijavoimista löytyi vielä sen verran muistoja lapsuudessa keväisin kantapäällä tehdyistä sulavan lumen luomien vesipurojen ohjailuista, että myöskin tämä kilpailun kulkua vakavasti uhannut häiriö saatiin neutraloitua ojaan.
Ja sitten asiaan.
Mielenkiinto Teivocupia kohtaan on selvästi nousemassa kevään myötä niin, että tällä kerralla jäätiin vain aavistuksen verran vaille puolestasadasta juoksijasta. On aina toimitsijankin silmin katsottuna sitä hienompaa, mitä enemmän väkeä lähtöviivalla on - ja tietenkin juoksijoillekin on aina helpompi löytyä lähestulkoon saman tasoinen juoksija, jota vastaan sitten jalosti kilvoitella.
Ja kilvoitteluhan siitä aina syntyy välittömästi lähtömerkin saamisen jälkeen. Tällä kerralla Samuli Mattila otti oitis kärkipaikan, Oskari Kangasniemi ja Otto Niemelä toiveikkaasti kärkipaikka hänen perässään tavoitellen. Paluumatkan puolella Oskari kykeni parantamaan vauhtiaan siinä määrin, että pudotti ensin Oton, sitten tavoitti, sivuutti ja jätätti Samulinkin ja puristi loppuun asti niin, että voittoajaksi saatiin 16 minuutin alitus. Seuraavina tasaisin välein saapuivat maaliin Samuli Mattila, Otto Niemelä ja Yann Chapellier.
Kakkosryhmän maalintulossa nähtiin jo vähän kirikamppailujakin, kun 11 sekunnin sisällä maaliviivan ylitti viisi miestä.
Naisten sarjassa Julia Lahnajärvi oli nopein lähes minuutin erolla seuraavana tulleeseen Johanna Mäkelään, josta taas oli puolisen minuuttia Katja Mustoseen.
No entäpä yhteiskilpailujen tilanteet?
Miesten puolella Otto Niemelä oli tehnyt vakuuttavaa sarjaa edellisissä osakilpailuissa kolmella voitolla. Tänään se putki katkesi, mutta Otto oli kuitenkin sen verran lähellä voittajaa, että pisteitä ropina kohotti yhteispisteet jo tässä vaiheessa muiden saavuttamattomiin ja sitä kautta varmaan voittoon kuluvalla kaudella.
Naisten puolella Julia Lahnajärvi otti nyt neljännen voittonsa ja näinollen yhteiskilpailun voitto on hänen puhtaalla sarjalla. Onnittelut voittajille. Vaikka jännitys yhteiskilpailun suhteen heillä onkin jo mennyttä, kannattaa silti tulla viimeiseenkin osakilpailuun osallistumaan, sillä silloin palkitaan normaalien sarjoittaisten sijoitusten lisäksi yhteiskilpailuvoittajat sekä myös ahkerat osallistujat, jollaiseksi pääsee, kun osallistuu jokaiseen viralliseen osakilpailuun; kuuden sarja onkin täyttymässä useammallakin osallistujalla.
No niin, ponnistelun iloa nähtiin, Naistenpäivän kunniaksi vähän muistettiin maaliitulleita naiskilpailijoita, virallinen palkintojenjako suoritettiin kilpailukansliassa tulosten valmistuttua, nautittiin mehua tai kaffetta ja sitten oli taas aika poistua kohti kotia tms.
Mutta, vielä kerran näissä merkeissä kuluvalla kaudella tavataan, kun viimeinen osakilpailu koittaa la 5.4.2025. Tuolla kerralla on erikoisuutta mukana siinä suhteessa, että osakisan teemana on yksinäisyyden torjunta ystävyyden kautta, paikalla on edustus Mielen ry.:stä ja kyseessä on hyväntekeväisyysjuoksu, jonka tuotto luovutetaan hyvään tarkoitukseen.
Kannattaa siis osallistua (ja vinkata kaverillekin)!
Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti