9.3.2019

Tuttuun tahtiin Teivocupissa, Mira Tuominen ja Janne Niemi tahtipuikon vartijoina

Kolmisenkymmentä reipasta kuntonsa koettelijaa rynnisti matkaan Palon Jarin perinteisestä Yksi-kaksi-AJA! -lähetyksestä.
Tuuli puhalsi lännestä, joten se oli oleva mennessä sivuvastainen, mutta palatessa laitamyötäinen, arvioitiin huiman nokkelasti. Jälkikäteen reportteri sai selville, että kärkiryhmän keskuudessa oli aprikoitu, että olisivatko sen jäsenet ottaneet vaikutteita hiljakkoin päättyneistä Seefeldin hiihdon MM-kisojen sprintistä ja jäisivät lähtoviivalle odottelemaan, että kuka -- hermonsa ensimmäisenä pettäessä -- lähtisi vetämään joukkoa vastatuuleen. Toinen vastaava vaaran paikka olisi kilometrin kohdalla, mäen päällä (sellaisessa paikassahan ne Seefeldissäkin...). 
Osoittautui kuitenkin, ettei tällaisia haitallisia hiihtovaikutteita oltu ollenkaan otettu.
Kilpailijain ollessa matkalla näkymättömissä, toimitsijat maaliviivan tuntumassa arvailivat lämpimikseen voittajaa; ounasteltiin, että Niemen Janne tahi sitten Kangasniemen Oskari se olisi, joka ensinnä saapuisi maalilippujen välisen kuvitteellisen linjan katkaisemaan.
Kumpainenkin, sekä Kuisman Joonas ja Hopeasalon Lassi ynnä Niemelän Otto olivat kärkiryhmässä. Ja tietenkin Niemen Aki, joka kävi kääntöpaikalla kärjessä. Akihan hyvin muistetaan kauden 2013 toisen osakilpailun miehisen kunnian pelastajana. Kääntöpaikalle osui myös sattumus, joka olisi saanut Niemen Jannen kannattajien naamat kalpenemaan, kun tälle sattui yllättävä lankeemus. Tosin vain tossun lipsuessa ja vain polvelle asti. Janne ei kuitenkaan antanut tämän lannistaa mieltään, vaan nousi jatkamaan kisaa, jonka sitten voittikin maailmanennätysajalla (Seis, seis, ei tässä Lasse Virenin Münchenin kymppiä 1972 selosteta, latojan huomautus).
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Janne noudatti taktiikkaa: "Luja loppusuoran pinnistäjä on yritettävä uuvuttaa kovalla vauhdinpidolla matkan aikana" ja sai kuin saikin tehdyksi Oskariin nähden muutaman sekunnin eron. Seuraava oli Joonas ja sitten melkein loppukirikamppailleet Lassi ja Otto.
Naisten sarjassa Tuomisen Mira piti totutusti kovinta vauhtia, muttei Lempäälän nuori Klaara Leponiemi jäänyt kuin vajaan puolen minuutin päähän.
Taaempanakin nähtiin tiukkoja otatuksia; Honkalan Sami ja Mattilan Antti kävivät äärimmäisen tiukan taiston ja Hirvosen Eetu teki taas tavaramerkikseen muodostuneen kovan loppuvedon.
Pitkän linjan pitkänmatkanjuoksija Rouhiaisen Jaskakin nähtiin taas pitkästä aikaa viivalla ja kelpo ajalla, 24 minuutin pintaan, vastikään 70 vuotta täyttänyt jyrä maaliin tuli, vaikka valittelikin edellispäivänä polveaan loukanneensa. Onnittelut vielä Jaskalle sekä merkkipäivästä että suorituksesta!
Juoksusarja on viimeistä osakilpailua vaille valmis ja yhteiskilpailujenkin tulokset alkavat hahmottua. Naisten sarjan voiton varmisti jo edelliskerran voitollaan Minna Haka-Risku. 
Miesten puolella voitto on kahden kauppa. Niemen Janne on tukevimmin kiinni voitossa, mutta vielä yksi uhkaaja, ja hänellä yksi oljenkorsi on: mikäli Oskari voittaa viimeisen juoksun ja jätättää Jannea yli 8 pistettä (n. 8 sek., vauhdista riippuen), voittaa Oskari myös kokonaiskilpailun.
Kisan jälkeen nautittiin mehua, kaffetta, keksilöitä sekä Jaskan tarjoamaa kakkua, minkä jälkeen olikin taas aika lähteä kotiin valmistautumaan seuraavia haasteita varten.
Kuluvaa kautta on siis jäljellä enää yksi osakilpailu, joka juostaan 30.3.2019. Tervetuloa!

9.2.2019

Lauhan sään ja pehmeän kelin reipasta menoa helmikuun Teivocupissa



Ei vielä kevättä
Viikolla esitetty arvelu kevään saapumisesta osoittautui ylimitoitetuksi toiveajatteluksi, mutta talvinen suojasää kuitenkin saatiin nähdä ja kokea. Juoksualusta oli pehmennyt jonkin verran, jotkut kokivat parhaaksi tossuvalinnaksi nastoitetut, toiset nastattomat, mutta karkeakuvioiset; pistelipä päivän kolmonen, Kangasniemen Oskari, menemään peräti juoksupiikkareilla.

Matkaan

Lähtö-/maalialueen hulmuavat liput saattelivat matkaan tällä kerralla 38 innokasta Teivocupin taittajaa, joista ilahduttavasti kokonaista kuusi henkeä oli matkassa ensimmäistä kertaa.
Kärki lähti keliin nähden niin rivakasti liikkeelle, että toista kertaa mukana ollut Kooveen suunnistaja Fryderyk Pryjma oli lannistua heti kärkeen, mutta terästi mielensä ja kiristi tahtinsa niin, että nousi ylämäkiosuuden jälkeen heti kärkeen.
Niemen Janne, moninkertaisena osa- ja yhteiskilpailunkin voittajana otti välillä juoksun hallinnan, mutta kääntöpaikalla, jossa tällä kerralla toimitsija Mika antoi kaikkensa toimien niin kierrettävänä kartiona kuin väliaika-automaattina, Fryderyk koki hetkensä tulleen ja riuhtaisi Janneen muutaman metrin eron, jonka toivoi säilyvän koko paluumatkan ajan.

Paluu

Nousevan polven juniori Oskari Kangasniemi, teivolaisista tänään ripein Hopeasalon Lassi sekä eräs viimeaikain ahkerimmista osanottajista Kuisman Joonas, saattoivat voimattomina (onkos seitsemäntoista minuutin päälle juokseminen pakinoitsijan mielestä voimatonta, latojan ihmetys) ainoastaan katseella seurata kärkikaksikon loittonemista viiden sekuntimetrin vastatuulessa kohti kaarteen ja mäen takana häämöttävää maalia. Maaliin tultaessa Fryderyk oli kyennyt kasvattamaan eron Janneen jo kuuteentoista sekuntiin.
Naisten sarjassa Minna Haka-Risku oli totutusti nopein, tehden yli minuutin ero Assi Steursiin ja kahden minuutin eron Satu Suuroseen.
Miesten sarjassa nähtiin vähän kirikamppailuakin, kun tarkkustyötä tehnyt Yli-Marttilan Juhani ylitti maaliviivan tasan 20.00, jätättäen Fribergin Jukkaa 3 ja Tuomiston Tuomoa 5 sekuntia.

Palautuminen alkuun

Juoksun jälkeen nautittiin taas kaffetta ja känttyä sekä mehua, ynnä jaettiin sijoitus- ja arvontapalkinnot. Kun vielä juoksua tätä sekä juoksuja muita oli jonkin verran saatu spekuloiduksi, olikin taas aika lähteä kotiin tahi muuten valmistautumaan tulevia koitoksia varten; veritankkauksenkin uhosi eräs ryhmä suorittavansa, valottaen tekniikkaakin sen verran, että suun kautta ja Tapolan tuotteilla olisi tämä tapahtuva, kuten usein ennenkin.

Spekulointia yhteiskilpailusta

Kausi on kellahtanut jo niin pitkälle, että kokonaiskilpailuspekulaatioitakin voidaan täydellä syyllä tehdä.
Naisten sarjassa peli on selvä, Minna Haka-Riskun tänään ottamalla neljännellä voitolla tilanne on ratkaistu, eikä kukaan muista naisista kykene enää häntä sivuuttamaan.
Miesten sarjassa mahdollisia voittajaehdokkaita on kolme. Tiukin ote on Janne Niemellä voittopalkintoon, jota kuitenkin hamuavat myös nousevan nuorison edustajat Oskari Kangasniemi (23 pistettä perässä) ja Santtu Heikkinen, jolta kuitenkin vielä puuttuu neljäs osallistuminen.

Olosuhteet: Lämpö: +2 °C. Tuuli: etelästä 5 m/s. Sää: pilvinen. Reitti: aurattu, mutta pehmeä. Olosuhdeindeksi: 2.

Seuraavan kerran näissä merkeissä 9.3.2019, tervetuloa!










































6.2.2019

Ehdittäneen maaliin ennen lumisadetta tulevassa TC:ssä

Teivocup lähenee jälleen sekunti sekunnilta ja perinteinen maagillinen lähtöhetki ollaan kokeva lauantaina 9.2.2019 klo 12.00, kuten monasti ennenkin.

Säätä näkyy ennusteen mukaan riittävän tapahtumapäivällekin, tällä kerralla lämpötila voi olla (tai olla olemattakin) nollan vaiheilla tahi asteen verran ylikin. Olisiko tuo kevään merkkejä? Ehkä on, ehkä ei, koska sydäntalveahan tässä, perinteisen käsityksen mukaan, vielä eletään.

Lumisateen uhka, vaara tai toive elää, mutta ennusteen mukaan vasta iltapäivän puolella, joten senkään suhteen reiltiltä eksymisen vaaraa ei pitäisi olla olemassa.

Uusi lumi on vanhan surma, sanoo vanhan kansan sananlaskuaarteisto, jolloin, nimenomaan lumeen viitaten, kyseessä olisi jo toinen kevään merkki.
Tähän mennessä tosin uusi lumi on tarkoittanut lähinnä lapiodun lumikasan kasvamista, mutta joissain vaiheessahan tilanne muuttuu.

Sääoraakkeli on pukenut asiat tällaisen kaaviokuvan muotoon.

 

Kunnon kovavauhtinen riuhtaisu pistää jälleen veren kiertämään suonissa sekä ilman keuhkorakkuloissa keskellä muuten niin mahdollisesti puuduttavaa peruskuntokautta!

Sen enemmittä löpinöittä, turinoitta ja törinöittä: tervetuloa taas Teivoon lauantaina!

19.1.2019

Nuori voima nousussa tammikuisessa Teivocupissa








Sitten edellisen osakilpailun olivat menneet niin joulu kuin uusivuosikin, kuten ennenkin, ja säätilassa oli tapahtunut käänne ns. wanhanajan talven suuntaan. Niinpä ollen oli maaperä peitetty tukevasti lumella, joka kuitenkin oli aurattuna pois koko reitiltä, mikä helpottikin juoksemista tuntuvasti.
Säätiedotuksessa povattu kylmä rintamakaan ei ollut aivan kylmimmillään, joten olosuhteet olivat mitä oivallisimmat talvisen reippaan juoksutapahtuman kehykseksi.
Kolmisenkymmentä reipasta kisaajaa lähti taas matkaan toimitsija Jarin merkistä.
Kärkipaikkaa vaihtelivat Janne Niemi sekä Oskari Kangasniemi, joita tiukimmin seurasivat Santtu Heikkinen ja Joonas Kuisma. Kääntöpaikan jälkeen Santtu joutui hieman antamaan periksi, kuten Joonakselle oli käynyt jo aiemmin. Päämäärätietoisesti Niemi-Kangasniemi -kaksikko jatkoi kohti maalia.
Tällä välin maalialueella niin fyysisesti kuin henkisesti parhaansa mukaan ajanottoon valmistautuvat toimitsijat arvailivat kisan todennäköistä tulosta. Mitään juoksun kulusta ei reaaliaikaisesti tiedetty, mutta asiantuntemukseen ja kokemusperäiseen tietoon nojautuen arveltiin olevan käyvä niin, että Janne Niemi luultavasti Oskari Kangasniemeä jätättää loppusuoralla riittävästi.
Oliko näin käyvä, oltiin tuleva näkemään kohdakkoin.
Samaan aikaan naisten sarjassa moninkertainen voittaja Minna Haka-Risku taittoi taivalta miesten kärkikymmenikön puolen välin tahtiin, kovin kaukana edellä ei ollut mm. Aki Niemi, jonka Minna lie olisi mielellään kukistanut (lisätietoa kauden 2013 TC 2).
Erikoismaininta tulee myös Koivumäen perhekunnalle, jossa Teivo Stayersissa 90-luvun loppupuolella vaikuttanut isä-Raine oli ansiokkaasti saanut johdatettua tämän lajeista jaloimman (huomatkaa puujalkavitsin yritys, latojan huomio) pariin poikansa Juran ja Rikon, jotka tulivatkin näyttäneeksi isälleen tällä kerralla vauhdin mallia.
Mutta missä olivat yleensä näillä suorilla näkyneet Wanhat Sotaratsut? Tarkempi tarkastelu paljasti, että Wanha Sotaratsu M olikin nyt tyystin toimitsijan roolissa varomassa, ettei puujalka katkea polvesta poikki, vaan Wanhan Sotaratsun J poissaolo jäi mysteerioksi. Heidän keskinäiseen kilpailuunsa osanottomääristä tällä ei ollut vaikutusta, koska se ei näinollen muuttunut. (Menee liian yksityiskohtaiseksi, takaisin asiaan!, latoja huomauttaa.)
Ja jo näkyi loppusuoran päässä kaksi mitä rivakinta tahtia etenevää juoksijaa. Toimitsijat terästävät katseitaan ja lämmittävät kyniään: Janne vai Oskari, Oskari vai Janne? Vain muutama sata metriä ennen maalia tapahtuu ratkaisu: Oskari tekee vastustamattoman spurtin ja Janne on tällä kerralla lyöty.
Puoli minuuttia kärjestä tulee Santtu ja saman verran Santusta Joonas. Nuori voima oli nousussa.
Naisten sarjassa Minna piti selvällä erolla takanaan Maarit Kuhmosen ja Assi Steursin.
Tulokset julkaistiin (toimitsija Juha oli näin suorittanut ensiesiintymisensä ajanottopartion kirjoitustaitoisena jäsenenä), palkinnot (niin sijoitus- kuin arvonta-) jaettiin, mehua, kahvia ja pipperskakkua nautittiin toimitsija Jaanan mallikelpoisesti emännöimän buffetin puolella ynnä kisaa jälkispekuloitiin, minkä jälkeen olikin aika lähteä kotiin jatkamaan peruskuntokautta ja kenties hiukan valmistautumaan seuraavaan osakisaan, joka on 9.2.2018.
Tervetuloa tuolla taas Teivoon!